Antiikin hintaan vaikuttaa monta tekijää

Puoliantiikin hinnan määrittely on toisinaan haastavaa ja hintaan vaikuttavat useat tekijät, joista kysyntä ja tarjonta on tärkein. Lisäksi on olemassa joukko muita tekijöitä.

Valmistusmateriaali

Valmistusmateriaali määrittelee usein perusarvon. Posliinia pidetään arvokkaampana kuin fajanssia. Pronssia arvokkaampana kuin messinkiä. Etenkin tämä korostuu arvometallien (kulta, hopea, platina), jotka on mahdollista uudelleen sulattaa, kohdalla.

Valmistusmenetelmä

Valmistusmenetelmällä on merkitystä. Käsityö on selkeästi koneella valmistettua arvokkaampaa. Yhden Harlekiini-lasiston osan pyörittäen puhaltamiseen on lasinpuhaltajalta kulunut kauan arvokasta ammattilaistyöaikaa ja samassa ajassa automaattinen puristelasikone on lätkinyt läjäpäin Kastehelmi-astioita. Vastaavasti silkkipainokone on painanut valtavasti muumimukeja samassa ajassa, missä maalari on maalannut yhden Valencia-astian.

Leima tai signeeraus

Esine, jonka tehdas on merkinnyt ensimmäisen luokan laaduksi leimalla tai signeerauksella, on tyypillisesti arvokkaampi kuin merkintää vaille jäänyt 2-luokan esine. Merkintöjä on eri tasoisia, joilla etenkin keramiikassa on hintavaikutusta. Pelkkä tehtaan värileima, joita on kumileimasimella leimattu sarjatyönä on eri asia kuin usein nimettömäksi jääneen maalarin käsin maalaama nimikirjainsigneeraus. Arvokkain on nimekkään suunnittelijan maalaama kokonainen nimikirjoitus. Näitä löytyy toisinaan esimerkiksi Hilkka-Liisa Aholan itse maalaamista taide-esineistä. Lasissa suunnittelijat tai puhaltajat eivät ole itse kaivertaneet timanttikynällä tai hapolla syövyttäneet signeerauksia, joten merkintätavalla ei ole niin suurta merkitystä. Lasiesineiden kohdalla on lisäksi huomioitava, että timanttikynä on helppo hankkia ja talouslasia, vaikka se esimerkiksi Nanny Stillin Sulttaanin kohdalla on taidokasta käsityötä, ei ole signeerattu.

Lue lisää Arabian tehtaan leimoista sekä vinkit miten tunnistaa väärennetty signeeraus.

Keräiltävyys

Keräiltävyys näkyy hinnassa. Toiset esineet vain soveltuvat toisia paremmin keräilyn kohteeksi. On helpompaa kerätä pieniä Aurinkopulloja tai Heljä Liukko-Sundströmin värikkäitä laattoja, joita on rajallinen määrä ja helppo saada, kuin tilaa vieviä pesuastiastoja. Myös esineeseen liittynyt poikkeuksellinen historia saattaa nostaa keräiltävyyden korkealle: voimakkaan kansallisromanttiset Fennia-astiat tai Lotta Svärd -esineet ovat esimerkkejä tästä.

Muoti

Muoti on vaikein hinnoitteluperuste, jos sitä aiotaan ennakoida. Muodissa on lisäksi hyvin erilaisia syklejä. Yksi sopiva lehtiartikkeli saattaa nostaa lyhytaikaisen suosion joillekin esineille, retro saattaa pysyä muodissa vuosia ja jugend tai funktionalismi vuosikymmeniä.

Valmistusmäärä

Valmistusmäärät tulee aina huomioida hinnoittelussa. Miljoonia kappaleita valmistetut Kilta-astiat eivät koskaan voi nousta pieniä määriä tuotettujen Iris-keramiikkaesineiden tasolle vaikka kuinka muoti muuttuisi. Joka vuosi tietty prosentuaalinen määrä esineitä esineen tyypistä riippuen katoaa, joten markkinoilla olo määrät vuosikymmenten myötä väistämättä pienenevät tiettyjen kaavojen mukaan.

Odotusarvo

Suuri osa antiikin ostajista odottaa saavansa sijoitetulle pääomalle tuottoa. Odotusarvon määrittely on melkein yhtä haastavaa uin muodin, mutta tiettyjä sääntöjä siitäkin löytyy. Esineiden määrää voi verrata potentiaaliseen markkinaan. Oiva Toikan lintujen markkinat ovat globaalit ja tietyn tyyppinen suomalainen keramiikka myy Japanissa ja Koreassa, joten näillä on korkeampi odotusarvo kuin esimerkiksi Papukaija-kaatimilla, joiden markkinat ovat kotimaassa.

Tyypillisyys

Taiteilijalle tyypillinen työ on lähes poikkeuksetta arvokkaampi. Ruth Brykille tyypillinen voimakkaiden värien kausi on selkeästi arvokkaampaa kuin alkuaikojen pastellivärikausi. Kupittaan saven Gudrun Raunion taiteilijalle tyypilliset henkilöhahmot ovat alkuaikojen maalaritöitä arvokkaampia.

Nostalgia

Muodin ulkopuolella on nostalgiaan perustuva kysyntä, joka muuttuu ikäluokkien vanhetessa. Aiemmin suurimman asiakasryhmän ovat muodostaneet henkilöt, jotka kokevat nostalgiaa sota-ajan siirtokuva- tai kuparipainokoristeltuun keramiikkaan. Kesäkukat, Suomenkukat ja Viktoriat ovat tehneet kauppansa. Tämä ryhmä on vaihtumassa ikäluokkaan, joka on viettänyt nuoruuteensa 60-70-luvuilla. Ahmetit, Alit ja Anemonet tekevät kauppaansa.

Ajankohtaiset tapahtumat

Monet ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset vaikuttavat esineiden hintaan yleensä aina kohottavasti. Nimekkään taiteilijan kuolema takaa ettei uuttaa suunnittelua enää synny ja nostaa heti hintoja. Uutiset väärennysskandaaleista lisää kiinnostusta aitoja esineitä kohtaan.

Uudelleen tuotanto

Vanhoja malleja otetaan toisinaan uustuotantoon ja tämän vaikutus vanhojen esineiden hintaan on tapauskohtaista. Vanhat Orkideat ja Kantarellit eroavat selkeästi uusista ja ovat joidenkin keräilijöiden mielestä ”aitoja”. Samoin on Kastehelmi-astioiden alkuperäisvärien kohdalla. Jos taas uustuotanto on hyvin lähellä alkuperäistuotantoa, saattaa hintavaikutus olla laskeva.

Esineen kunto

Kunnon arvo esineeseen on huomattava, mutta haastava määritellä. Tasainen ja siisti krakeloituminen eli lasitteen verkkomainen halkeilu on satavuotiaalle fajanssiastialle tyypillistä ja laskee hintaa maltillisesti. Vähäinen iskeymä Sarpanevan Kajakissa tai hiotussa maljakossa vaikuttaakin hintaan jo selkeämmin. Palan puuttuminen Maisema-lautasesta tekee siitä arvottoman ja rikkoutuneet esineet – liimailtunakin – ovat erityisen harvinaisia esineitä lukuun ottamatta usein arvottomia. Mielenkiintoisen tulkintakysymyksen herättää laadukkaat korjailut. Toisinaan lasiesineen vika on hiottavissa täysin näkymättömiin tai fajanssiesineen vaurioitunut lasite uusittavissa uuden veroiseksi.

Lopuksi

Lopuksi on hyvä vielä täsmentää, mitä hinnalla ja arvolla tarkoitetaan. Vakuutusarvo, reaaliarvo ja tavoitearvo eroavat toisistaan. Oleellisia muuttujia ovat aika, määrä ja kanava. Jos esineen haluaa heti rahaksi, on reaaliarvo vähäisempi verrattuna huutokaupan tuottoon. Puhumattakaan vuoden odotusaikaan, jossa suuri osa potentiaalisista ostajista on löytänyt tuotteen.

Myös määrään vaikutus on oleellinen. Jos kuolinpesän myy kerralla kauppiaalle, on esinekohtainen hinta murto-osa verrattuna siihen, että myy esineet yksitellen.

Kanavan vaikutusta ei sovi väheksyä. Pienillä kirpputorilla ei välttämättä saa aivan samaa hintaa, millä koko maailman tavoittava luotettava verkkopalvelu esineen myy.

Omaa esinettä arvioidessa kannattaa vielä muistaa, että kauppias pyrkii aina saamaan katteen kaupasta. Kate on tosin viime aikoina jatkuvasti internetin myötä pienentynyt eikä esineitä aina myydä sillä hinnalla miltä näyttää. Antiikkikauppias Marja-Leena Nieminen Simpeleen antiikkimessuilla kertoi tarinan kannusta, jonka toinen kauppias oli hankkinut noin 500 eurolla. Kaadinta oli useita vuosia yritetty myydä yli tuhannella eurolla ja lopulta se vaihtoi omistajaa 530 eurolla.